Potentiaaliset kandidaatit

Thaci, Ashton ja Dačić
Kuva ladattu: www.consilium.europa.eu

Terveisiä Kosovosta! Täällä ollaan. Aurinko paistaa talviaamuisinkin viimeistään 07.30, lämpötila on plussan puolella ja kahviloista saa Hot Chocolaten tilaamalla ison kupin kuumaa sulatettua suklaata kermavaahdolla. Hyvin menee siis, joskin näiden seikkojen lisäksi Kosovosta löytyy paljon muutakin puhuttavaa ja ihmeteltävää; kuten esim. myös kansainvälistä huomiota keränneet Kosovo-EU-suhteet ja Kosovon suhteet Serbiaan.

  

Suhteet Euroopan unioniin, niin Kosovon kuin Serbian osalta, ovat olleet tapetilla viime viikolla kun kumpaisenkin maan johtajat tapasivat toisensa EU:n ulkosuhdehallinnon korkean edustajan Catherine Ashtonin fasilitoimana Brysselissä. Kyseisissä neuvotteluissa saatiin Ashtonin johdolla sovittua mm. Kosovo-Serbia- suhteiden keskeisimpänä kiistakysymyksenä olevan pohjois-Kosovon tulleista. Jotain hyvääkin siis on saatu aikaan Ashtonin johdolla, tosin hyvyys taitaa päättyä siihen, että samaan aikaan Serbian pääministeri Ivica Dačić teki harvinaisen selväksi sen, että Serbia ei tule koskaan tunnustamaan Kosovoa itsenäiseksi valtioksi. Ja toisaalta, Kosovon pääministeri, Hashim Thaci vaati Serbiaa lopettamaan puheet autonomiasta ja vetämään turvallisuusjoukkonsa pois Kosovon pohjoisosasta. Ihan perusdebattia siis, ei mitään yllätysvetoja.

Näistä seikoista huolimatta, kumpaisenkin maan johtajat ovat kuitenkin osoittaneet halukkuutta Kosovo-Serbia-suhteiden parantamiselle. Tämä osoitus onkin monella tapaa elinehto; ei siis vain Kosovon ja Serbian keskinäisten suhteiden parantamisen kannalta vaan myös kumpaisenkin suhteissa EU:hun ja etenkin mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Esimerkiksi Serbian osalta sen keskeisin este EU-jäsenehdokkaaksi on sen suhtautuminen Kosovoon. Tämän myötä Serbian kanssa ei ryhdytä neuvottelemaan jäsenyydestä ennen kuin suhteet Kosovoon on saatu ratkaistua. Tai vähintään normalisoitua, sillä itsenäisyyskysymyksen ratkaiseminen ei varmasti tule tapahtumaan jos Serbian kanssa on tarkoitus neuvotella tänä keväänä. Kosovon suhteen eteneminen jäsenehdokkaaksi on puolestaan ottanut askeleen esivalmistelusopimuksen, Stabilisation and Association Agreement, muodossa siitäkin huolimatta, että kaikki nykyiset EU-jäsenvaltiot (esim. Espanja Catalonia-haasteidensa vuoksi) eivät tunnusta Kosovoa.

Vaikka itsenäisyyden tunnustaminen on niin EU-jäsenvaltioiden kuin Kosovo-Serbia -suhteiden osalta kinkkinen juttu, ei se ole ainut haaste mikä Kosovolla on esteenä EU-jäsenehdokkuudelle. Kosovon ”henkilökohtaisina” haasteena jäsenyydelle voisi nimittäin pitää mm. korruptiota. Se mitä Kosovon keskinäisissä suhteissa EU:hun tulee, ovat kysymykset oikeusvaltioperiaatteista ja etenkin oikeusjärjestelmän toimivuudesta melkoinen haaste. Kosovossa toimii EU:n tällä hetkellä suurin operaatio, EULEX, joka on kuitenkin kerännyt huomiota myös heikkojen tulosten merkeissä.

Haasteista huolimatta, EU toimii EULEX:n lisäksi Kosovossa myös muiden, etenkin EU:lle tärkeiden teemojen, edistämiseksi. Oikeusvaltioperiaatteiden ohella Euroopan komissio myönsi tukea toissa viikolla Kosovon reformointiin, painottaen mm. kouluttautumisen ja alueellinen kehittämisen edistämistä sekä vähemmistöjen (roma, ashkali ja egyptiläis) aseman parantamista. Siis teemoja, joiden parissa itsekin työskentelen, Balkan Sunflowers -järjestön kautta ja jotka onnistuessaan vievät Kosovon jälleen lähemmäksi EU-jäsenyyttä.

Nämä teemat, talouskasvun ja köyhyyden poistamisen ohella, jota etenkin YK:n kehitysohjelma (UNDP) tekee, ovat elintärkeitä Kosovon tulevaisuudelle. Kun UNDP:n raportin mukaan noin 45% väestöstä on työttömiä ja vaihtelevasti noin 34% ja jopa 48% elää köyhyydessä, ei Kosovon mahdollinen EU-jäsenyys tuone ylitsepursuavaa iloa tavallisen kosovolaisen elämään ilman, että köyhyyteen ja työttömyyteen liittävät ongelmat ratkaistaan. 

Kyttää näitä

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, vuodenvaihde on siitä hauskaa puuhaa, että silloin lupaillaan muutoksia omaan elämään tai määritellään muutoin ”elämän eräpäiviä” itsensä kehittämiselle. Näiden eräpäivien lisäksi vuodenvaihde on myös jonkinlaisten välitilinpäätösten aikaa. Niputetaan yhteen se mitä edellisvuotena on tapahtunut ja luodaan katsauksia siitä, mitä tuleman pitää.

Tämän vuoksi ovat mm. useat media- ja konsultointiyhtiöt luoneet listauksensa tapahtumista, joita vuonna 2013 kannattaa pitää silmällä. Esim. International Crisis Groupin (ICG) johtaja Louise Arbour listasi 10 konfliktia, joita kannattaa vuoden 2013 aikana seurata. Arbourin listalta löytyvät mm. Kongo, Afganistan, Pakistan sekä Sahelin alueen selkkaukset. Näiden lisäksi lista ei tietenkään jätä huomiotta Syyrian tapahtumia, jotka tuoreudellaan ovatkin saaneet melkoisesti mediahuomiota.

Arbourin keskittyessä konfliktilistaukseen on puolestaan media-sektorissa esim. The Guardian listannut maailman uutiset vuodelle 2013. Näihin, vaali-painotteisiin uutisiin, lukeutuu mm. Iranin presidentinvaalit ja luonnollisesti keskustelut Iranin ydinohjelmasta sekä vaalit esim. Keniassa, Zimbabwessa ja Israelissa. Näiden lisäksi The Guardian nostaa listalleen myös Kiinan, jossa lokakuussa puoluejohtoon valittu Xi Jinping nousee virallisesti presidentiksi maaliskuussa.

Konflikti – ja uutislistausten ohella voi vuotta 2013 tarkastella myös riskiyhteiskunta-analyytikon näkökulmasta. Tänäkin vuonna Eurasia Groupin johtaja Ian Bremmer on julkaissut oman top 10 – listauksensa, jossa jaottelun lähtökohtana ovat poliittis-taloudelliset riskit. Tämän listauksen mukaan on ykkösriskinä suhtautuminen nouseviin talouksiin (etenkin BRICS-maihin) muuttumassa epävakaaksi. Tästä esimerkkinä Intia, jonka tulevaisuus näyttää riskialttiilta sen rämpiessä ongelmallisen poliittisen reforminsa kanssa. Intia ei toki ole tällä listalla BRICS –maista yksin Etelä-Afrikan kohdatessa haasteita omassa johtajuudessaan. Kumpainenkin ovat tämän kohdan lisäksi ansainneet myös omat listapaikkansa Bremmerin top 10:ssä; Intia sijalla 9 ja Etelä-Afrikka sijalla 10. Ja Kiina toki oma lukunsa heti sijalla 2 kaikkine työvoima -, valtion omistamien yhtiöiden tehottomuus- ja puhtaan veden saannin, yms. ongelmineen. Tämän, ja sen, että Lähi-idässä lähinnä räjähtelee ja eurokriisi kasvaa kuin raivostuttava mätäpaise lisäksi, on Bremmerin mukaan geopolitiikka-sektorissa Japanin, Israelin ja Britannian syytä kiinnittää huomiota kyseistä aihepiiriä ja omaa maataan koskeviin kysymyksiin.

  

Näiden listausten suhteen ei kuitenkaan tule kulkea laput silmillä. Se missä jotkin tapahtumat yltävät edellä mainituille listoille, eivät siitä ulkopuolelle jäänet selkkaukset tai riskit ole yhtään sen vähäpätöisempiä. Joskin merkillepantavaa on, että esim. BRICS –maat tai oikeastaan etenkin Kiina on lunastanut paikkansa kaikilla listoilla. Monestakin syystä. Kuitenkin, kuten ICG:n Louise Arbour oman listauksensa yhteydessä huomauttaa, toisen prioriteetti voi olla toiselle täysin triviaalia. Monikin asia on listalla olevien kohtien tavoin tärkeä ja huolestuttava, mutta ei esim. globaalisuus-mittarin tai jonkin muun mediaseksikkyysarvon puutteen takia merkittävä. Tämä vuoksi, ja toki myös siitä syytä, että olen itse muuttamassa ensi viikolla Kosovoon, tulee oma top 10 –listaus värittymään mm. Kosovon tapahtumilla. Tapahtumilla, jotka eivät oletettavasti ylitä kosovolaismediaa korkeampaa kynnystä.  Lisäksi, siinä missä edellä mainitut listaukset kietoutuvat perinteiseen tyyliin negatiivisuuden ja huolen lähtökohtiin (tämä toki luonnollista silloin kun listataan esim. riskejä), aion omassa listauksessani tarkastella listapaikan napanneita kohteita myös positiivisuuden näkökulmasta.

Vuoden 2013 Kyttää näitä –listaus onkin täten seuraava:

Maat ja alueet: 
1.    Kosovo tänään ja huomenna
2.    Mitä tapahtuu Afganistanissa?
3.    Politiikkaa eteläisestä Afrikasta
4.    Kiina
5.    EU:n tulevaisuus

Ilmiöt:
6.    Konfliktien talouspolitiikkaa - kehitys-turvallisuus vai turvallisuus-kehitys?
7.    Miten köyhyys poistetaan?  
8.    ”Anna mulle sanktioo” ja muut modernin sodankäynnin hassutukset
9.    Voiko rauhan yksityistää? Mikä on liiketoiminnan rooli rauhanrakentamisessa?

Unelmat:
10. ”Meet the Stans” – viehätyksestä stan-loppuisiin valtioihin

Niin ja bonuskipaleena kohta 11 ihan vaan siksi, että edellä mainittuja listauksia tulee varmasti moni suomalainen tarkastelemaan näkökulmasta ”mitä tämä nyt merkitsee Suomelle”: 

11. Suomi kansainvälisen politiikan kovassa ytimessä – missä meidän jalkaväkimiinat?!